Puhtoinen lähiöni

 Lainaan hävyttömästi Eppu Normaalin sanavalintaa otsakkeessani.
Elämä 60-70 luvuilla, kuten monet vihernuoret haluavat uskoa, oli saastettoman ja kauniin elämän aikaa. Ilma oli raikas ja ihmiset iloisia. Kuinka tähän saasteiseen nykyisyyteen on jouduttu? Takaisin 60-luvulle ja ilmastonmuutos peruuntuu tuota pikaa.
Mennäämpä Tapiolaan, lapsuuteni muistoihin.
Tuolloin, jätrehuolto oli viimoisenpäälle hoidettu. Jokaisella itseään kunnioittavalla omakoti -ja rivitaloasukkaalla oli oma TUNKIO. Sinne kipattiin yhtä, jos toistakin. Se ei siis ollut nykymittainen komposti, vaan jätepiste. Meilläkin, rivitaloasujina oli jokaisella oma tunkio.
Kerran ihailin naapurin - melko suurta - tunkiota. Siellä oli käytöstä poistuneita riepuja, tuplasepalus Hyvonit, jarrutusjälkineen, lasi -ja peltipurkkeja, ruoantähteitä yms. Jätekumpua kruunasi lasinen Nostersilli purkki. Nuuhkin raikasta ilmaa ja olin onnellinen.
Oli toki myös jätehulto. Roskikset olivat puolen sentin teräsplootusta hitsattuja säiliöitä, joita ei edes täyskasvuiset miehet hartiavoimin siirrelleet. Ne tyhjennettiin, ei niin usein kuin nykyään, Hiab Sisun voimin: nosto lavalle ja pohjasokka irti. Sisun kiihdyttäessä Poutapolulle, lavalta saattoi leijalla irtoroskaa silkkiniityn viheriälle pinnalle.
Aamulla oli - kuten nykyäänkin - töihin lähdön aika. Linaja-auto nro. 4 sivuutti Mäntyviidan, josta kyyti helsinkiin oli mahdollinen: sitä käyttivät pääsääntöisesti perheen äidit, Helsingissä asioidessaan. Tuolloin linja-autojen dieselmoottorit olivat erilaisia kuin nykyisin, ei niissä ollut hiukkassuodattimia tms. Kiihdyttävä Scania jätti melkoisen savupilven peräänsä.
Parasta kuitenkin oli perheenisien startti parkkipaikalla. Naapurin Wartburg pyöräytti savun sinisen (vähän niinkuin tuolloisessa iskelmässä laulettiin). Wartburgin kaksitahti savu kilpaili naapuritalon Jawan kanssa sakeudessaan. Oma isäni toteutti omaa ympäristötekoa käynnistämällä P 70 Zwickaun, siinä oli myös kaksitahtimoottori, mutta poiketen Wartburgista, siinä oli yksi sylinteri vähemmän. Viisikkoasujan Moskovits savutti nelitahtisuudesta riippumatta: kone oli väljä ja öljyä paloi. Ei ollut tuolloin profeettaa, joka olisi mm. katalysaattoreista jotakin puhunut. Elämäntäyteinen savu leijaili Kimmeltien ympäristössä tovin, kunnes haihtui jonnekin.  Elimme YYA aikaa ja itäblokin tekniikka oli kaikille tuttua. Olihan siellä myös yksi kupla VW, Staffanin Datsun ja Lintusten Toyota Grown: ne eivät savuttaneet, mutta pakokaasun haju oli ns. kuuskyt/seiskyt-lukuinen.
Tuolloinen moderni viemäröinti oli myös oma lukunsa. Puutavaraliikkeen, Esaran vieressä oli kakkalaitos, siksi me nulikat sitä nimitimme. Se haisi kuin Virpekintien paskalaitos.
Kakkalaitoksen tekniikka oli kuitenkin varsin moderni ja ympäristöystävällinen. Kellutustekniikalla, kiinteimmät kikkareet painui pohjalle (niiden myöhemmästä kohtalosta en osaa sanoa). Ylimenevä jätevesi flotattiin avo-ojaan. Oja oli pitkä, ulottuen nykyisen Kehä I:n tyveen. Vesi haisi sille perimmäiselle tuotteelle ja pinnalla kellui kummallisia, harmaita, ilmapallon näköisiä kumiesineitä. Tuolloin en tiennyt kondomien olemassaolosta mitään. Isältäni erehdyin kysymää: mitä nuo ilmapallon näköiset kumiesineet ovat? Hän vastasi tiukalla vastakysymyksellä: ette  kai te pojat niitä alkaneet puhaltelemaan?  No kuitenkin, pikkupojilla oli ihmettelemistä.
Ennen kaikki oli paremmin.